Aloittelin taidemaalausta kesällä 2012, vaikka olin saanut
perusvarusteet joululahjaksi puolta vuotta aiemmin. Luulin tekemistä teknisesti
vaativammaksi. Olihan se aluksi vaikeaa ymmärtää värien sekoittamista ja
tuskailin monta kertaa, kun yritin jatkaa jotain taulua päivän parin päästä.
Tavallaan helpointa oli maalata taulu kerralla kuntoon. Enkä vieläkään ole
lähellekään tarpeeksi tutkinut väri- ja perspektiivioppia, kun ei siihen vaan
tunnu olevan aikaa.
Minulle kumminkin suositeltiin Hiidenopiston taidemaalaus
A:ta Matti Kurjen opetuksessa. Ilmoittauduin siis, enkä kummemmin murehtinut
sitä, että muut olivat maalanneet pitkään, vuosikymmeniä, ja olivat teknisesti
paljon edellä. Matti Kurki ei kuitenkaan ole ollut läheskään niin kiinnostunut
tekniikasta kuin tauluista itsestään kokonaisuuksina, ihmisen sisimmän ilmaisijana,
maalille piirtyneistä tunteista joita edes tiennyt olevan ennen maalaamista ja
muusta voisiko sanoa ”henkisemmästä”.
Aiheemme ovat olleet tavallaan yksinkertaisia, muttei
helppoja: sieni, satu, runo, ruska, Eino Leinon runo, tai koti, uskonto ja
isänmaa. Tavoitteena ei ole ollut maalata valokuvasta taulua, vaikka valokuva
on saanut olla lähtökohta; ei maalata ruusuja tai muuta helppoa tai myyvää.
Tehtävä on ollut siirtää oma mieli kaikkine piilotettuine ja julkisine
tunteineen taululle, joka parhaassa tapauksessa vie tunteen tai sen osan
mennessään ja vapauttaa ajattelemaan jotain uutta.
Kaikki tämä kerrassaan hienossa seurassa ja mahtavassa
opetuksessa, jota nyt uhkaa lopettaminen.
Aihekokonaisuudesta koti, uskonto, isänmaa ohessa viitteellinen kuva aiheesta uskonto, maalasin syksyllä 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti